Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Mikael Gabriel: ”Halusin menestyä, jotta sain pahan olon pois”

08.02.2017

Rap-artisti Mikael Gabriel on koko Suomen uusi kultapoika, joka laulaa ongelmanuoruudestaan ja itkee televisiossa. Miten hänen päänsä kestää superjulkisuuden?

Tarinan kertomisen tarve

Mikael Gabriel Kristian Sohlman oli teini-ikäinen 2000-luvun alkupuolella, kun suomirap eli nousukauttaan. Tuolloin kotimaiset räppärit kuten Paleface, MC Taagibörsta ja Avain eli Asa nousivat levymyyntilistoille. Rap oli kova sana myös junaradan varrella Helsingin Malmilla, missä Mikael asui virolaisen äitinsä Liidia Sohlmanin kanssa. Neuvostoliitossa syntynyt äiti oli muuttanut Suomeen vuonna 1981. Suomenruotsalainen isä ei ollut mukana kuvioissa.

Mikaelin vasempaan käteen on tatuoitu kuoleman perhonen. Reidessä on Venäjän presidentti Vladimir Putinin kuva. Kyseessä ei kuulemma silti ole poliittinen kannanotto. ”Koko maailma on tuota jätkää vastaan.”

”Elin Malmilla teininuoruuden. Olin kaksitoistavuotiaasta eteenpäin tosi vihainen. Elämä oli paskaa. Se asenne jäi minulle päälle moneksi vuodeksi”, Mikael sanoo.

Paha olo näkyi. Mikael vietti öitään Helsingin kaduilla, päätyi tappeluihin, varasti lopulta kaverinsa vanhempien auton ja karkasi kotoa. Äidin keinot loppuivat, ja hän pyysi sosiaaliviranomaisia ottamaan 14-vuotiaan Mikaelin huostaan.

Mikael joutui nuorisokotiin maaseudulle, Kainuun Hyrynsalmelle. Se sijaitsi kaukana Helsingistä, äidistä ja kaikesta siitä, mihin teinipoika oli tottunut.

 

Olen ajatellut, että minulla on vaikea tausta. Nyt tiedän, että jokaisella on oma hullu stoorinsa.

 

Mikaelin katse pysähtyy ja jalka lopettaa naputtamisen. Hän ei syytä äitiään.

”Menneisyys ei ole ikinä ahdistanut minua. Se pyörii päässäni, mutta en ole siitä surullinen”, hän sanoo.

”Olen aikaisemmin ajatellut, että minulla on vaikea tausta. Nyt tiedän, että jokaisella on oma hullu stoorinsa. Ihmiset kuvittelevat, että menneisyyteni olisi jotenkin poikkeuksellinen. Ei se ole, minä vain tuon taustani mediassa esiin.”

Hän kertoo saavansa Facebookin kautta päivittäin viestejä. Tavalliset suomalaiset vuodattavat niissä Mikaelille elämänkohtaloitaan: yhden lapset on huostaanotettu, toinen puhuu itsemurhasta ja kolmas kertoo, kuinka elämä on aina ahdistanut. Viestien lomassa näkyy sydämiä ja hymiöitä.

Viesteihin on vaikea olla reagoimatta.

”Niissä ei ole kyse minusta, vaan näiden ihmisten elämistä. Olen kuitenkin sellainen, että otan ihmisten paskan itseeni. Pyrin vastaamaan viesteihin, mutta tiedän kyllä, ettei se ole tehtäväni.”

Hän ymmärtää viestien lähettäjiä.

”Musani on aina ollut henkilökohtaista, ja siksi se saa ihmiset reagoimaan.”

Viha on poissa

Nuorisokodissa Hyrynsalmella ei ollut muuta kuin aikaa. Mikael ei juuri saanut käyttää puhelinta tai nettiä, ja hän kuunteli ajankulukseen räppiä. Hän alkoi kirjoittaa ajatuksiaan riimeiksi paperille, koska se helpotti ahdistusta. Silloin syntyi myös Mikael Gabrielin ensimmäinen biisi, Elämän vaiheet.

”Laitoksessa oli pakko olla yksin. Silloin oli mahdollista kelailla kaikenlaisia juttuja. Minulla on oikeastaan sitä aikaa nykyisin ikävä”, hän toteaa.

Mikaelin piti asua nuorisokodissa kaksi kuukautta, mutta laitosaika venyi neljäksi vuodeksi. Kun hän 18-vuotiaana vietti läksiäisiään, olo oli outo. Helsingissä odottava oma tukiasunto ja uusi elämä pelottivat.

Helsingissä Mikael jatkoi musiikin tekemistä ja päätti, että hänestä tulee ammattiräppäri. Mistä nuorisokodin kasvatti löysi siihen tahdonvoiman?

”Halusin menestyä, jotta sain paskan fiiliksen pois. Luulin, että se lähtee sillä. Ei tietenkään lähtenyt. Menestymisen halu oli vain keino peittää pahaa oloa”, Mikael sanoo ja jatkaa:

”Nyt olen tajunnut, että voin muuttaa vain omia ajatuksiani. Minulla on nykyisin erilainen mindset. Vihan avulla ei saavuteta mitään. Rakkaus on tärkeintä, sillä se on ainoa tapa muuttaa tätä hullua maailmaa.”

 

Vihan avulla ei saavuteta mitään. Rakkaus on tärkeintä, sillä se on ainoa tapa muuttaa tätä hullua maailmaa.

 

Vihan tilalle on hiipinyt suru.

”Kelailen edelleen diippejä juttuja. En tiedä olenko masentunut – mitä edes on masennus? Eikö ole normaalia olla välillä surullinen? Olen surullinen, kun mietin maailmantilaa ja esimerkiksi sitä, mitä tapahtuu Jenkkien politiikassa. Etsin näistä kaiken mahdollisen tiedon, avaan kaikki linkit. Maailma on seonnut.”

Lisäksi Mikael miettii isäänsä, joka kuoli yllättäen viime kesänä.

”Oli puhetta, että näkisimme. Emme sitten ikinä ehtineet. Kuolema oli sokki, vaikka emme olleet väleissä. Se opetti, että milloin tahansa voi olla liian myöhäistä.”

”Aion tehdä paljon rahaa”

Isän kuoleman jälkeen alkoivat kohtaukset, joita Mikael kutsuu itsemurhapääkivuiksi. Hän kärsii harvinaisesta hortonin syndroomasta. Kyseessä on neurologinen sairaus, johon liittyy kovimpia tunnettuja kipuja, joita ihminen voi kokea.

Kohtaus tulee usein yöllä.

”Se tuntuu siltä kuin joku tunkisi tikaria toisesta silmästä sisään takaraivoon asti ja vääntäisi. Sairaus tulee usein niille, jotka miettivät jatkuvasti liikaa”, Mikael sanoo ja osoittaa päätään.

Hän ei kuitenkaan pelkää päänsärkykohtauksia etukäteen. Mieltä rauhoittaa eniten tyttöystävä, norjalainen malli–juontaja Triana Iglesias, 34. Pari tapasi viime vuoden toukokuussa Gumball 3000 -autotapahtumassa Helsingissä.

”Triana on opettajani, elämänkumppanini ja maailman siistein mimmi. En edes tiennyt, että tällaisia tunteita on olemassa. Luulin, että en voi rakastua kovin nopeasti. Takanani oli juuri päättynyt kolmen vuoden suhde.”

Toisin kävi. Mikael ja Triana elävät kaukosuhteessa, mutta tyttöystävä lentää säännöllisesti Suomeen. Triana esiintyy myös Mikael Gabrielin viime maaliskuussa julkaistulla Helium-musiikkivideolla, jota kuvattiin muusikon kotona Espoossa. Kolmikerroksisessa kodissa on 300 neliötä ja suuri piha. Alakerrassa on studio, jossa Mikael voi vääntää desibelit kattoon miettimättä, häiriintyykö joku.

Malmin kaduilta ja nuorisokodin yksinäisyydestä on pitkä matka siihen, että omistaa 26-vuotiaana mansioniksi kutsumansa suuren omakotitalon ja on yksi Suomen suosituimmista artisteista. Mikael tuntuu elävän juuri sitä yltäkylläistä arkea, josta moni nuori räppärin alku haaveilee. Kenties hän on itsekin haaveillut aikoinaan samantyyppisestä elämästä. Mitä raha merkitsee nyt  Mikaelille?

”En haluaisi ajatella sitä. Tahtoisin saada kaiken, mitä haluan, enkä stressata rahasta. Siksi aion tehdä mahdollisimman paljon rahaa.”

Raha ei silti tuo onnea, eikä tule ikinä ystävien tai äidin väliin, Mikael sanoo napakasti. Sen sijaan onnen tunne syntyy niissä hyvin arkisissa tilanteissa, jotka olivat räppärille nuorempana vieraita.

”Olen tyytyväisin, kun saan olla kotona ja syödä perheeni, ystävieni ja Trianan kanssa.”

Vaikka tilavaan omakotitaloon mahtuvat kerralla kaikki ystävät, Mikael tarvitsee myös omaa aikaa. Hän astuu usein yksin oman talonsa pihalle, omalle reviirilleen. Siellä hän saa olla rauhassa.

”Menen pihalleni maadoittumaan ja hengittelemään.”

 

Lue myös:

Jenni Vartiainen laulukiellostaan: ”Jouduin todella miettimään, mitä jos en enää voikaan laulaa”

Muusikko Evelina: ”Olen ylpeä muodoistani”

Eero Ettala: ”Tyyli on tärkeämpää kuin muoti&”

teksti Saara Ritvos
kuvat Fabian Björk

tyyli Vesa Silver
Tilaa Elle

Seuraa Elleä