Paris Mon Amour

Pihla_info
Toimittaja-käsikirjoittaja Pihla Hintikka lähti Pariisiin vuonna 2005 ja jäi sille tielle. Nyt hän kirjoittaa Pariisista kotimaisiin ja ulkomaisiin lehtiin sekä tekee satunnaisesti mallintöitä. Pihla kirjoittaa siitä, mitä rakastaa: elämästä Pariisissa, sattumista, kohtaamisista ja suurkaupungin piilopaikoista, joihin kannattaa eksyä.

Haku

Muotipiirien se oikea guru

19.1.2012 16:39 | Teksti Pihla Hintikka ja kuva The Times New Roman
  • Jaa Myspacessa
Feel good -dokumentti Bill Cunninghamista on parasta rohtoa kylmään talvi-iltaan.

Kun Pariisissa on kaksi astetta lämmintä, se tuntuu kuin ensimmäiseltä kunnon pakkaselta Suomessa. Tai itse asiassa pahemmalta. Kostea kylmyys menee luihin ja ytimiin, eikä sitä tunnu pääsevän missään pakoon. Vanhojen asuntojen yksinkertaisista ikkunoista vetää ja vessa tuntuu aamuisin iglulta.

Silloin on hyvä syy jättää iltakekkerit väliin, ja mennä kotiin keittämään teetä, sukeltaa peiton alle ja tuijottaa Bill Cunningham New York -dokumenttia (2010). Kuten minä tein pari päivää sitten.

Dokumentti kertoo Bill Cunninghamista, kahdeksankymppisestä The New York Timesin katumuotikuvaajasta, jonka edessä jopa Anna Wintour nöyrtyy. Dokumentissa Voguen päätoimittaja kertoo, että kaikki pukeutuvat Billiä varten. Ja kun tunnettu valokuvaaja pyrkii sisään Chanelin näytökseen Pariisissa, ovimies päästää hänet sisään ja sanoo: ”Hän on maailman tärkein henkilö.” Nykyajan yksi tunnetuimmista katumuotikuvaajista, The Sartorialistin Scott Schuman, kalpenee tämän herran rinnalla.

Dokumentissa Richard Press seuraa Cunninghamia New Yorkin kaduille, The New York Timesin toimitukseen, miehen kotiin ja hänen ystäviensä luo. Valokuvaaja asuu Carnegie Hallissa pienessä kopperossa, jonka seinät ovat lattiasta kattoon täynnä vetolaatikoihin lajiteltuja negatiiveja joka ikisestä hänen ottamastaan kuvasta kuudenkymmenen vuoden ajalta. Kylpyhuone on käytävällä ja keittiötä ei ole ollenkaan. Kuvaaja käy mieluiten syömässä kananmunaleipänsä ja juomassa kahvinsa alakerran pikkudelissä 3,5 dollarilla.

Vaatimattomasti elävä valokuvaaja ei ole juuri koskaan ottanut rahaa valokuvistaan. Hän ajaa pyörällä joka paikkaan ja pukeutuu siniseen katutyöntekijöiden takkiin tai sateella teipillä korjattuun ponchoonsa.

Ja hän rakastaa muotia. Tai oikeammin tyyliä ja vaatteita. Aurinkoinen kuvaaja tekee työtä, jota hän todella rakastaa. Dokumentissa sitä on ilo katsella. Tämä vanhalta ja vaatimattomalta papparaiselta näyttävä mies, joka kuvaa yhä edelleen filmille, on muotialan yksi tärkeimmistä ihmisistä. Hän on se, joka on nähnyt muotisuunnittelijoiden työt jo 50-luvulla ja pystyy paljastamaan kopioinnit nykypäivänä.

Cunningham ei itse välitä julkisuudesta tai julkkiksista. Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa kuvata julkisuuden henkilöiltä, joilla on päällä ilmaiseksi saadut vaatteet. Kun dokumentissa Cunningham saa Pariisissa kunniamerkin työstään, hän päätyy kuvaamaan itse omia vieraitaan. Puheessaan hän toteaa liikuttavasti, että kauneutta etsivä löytää kauneuden. Kun dokumentin lopussa dokumentaristi uskaltaa kysyä valokuvaajalta hänen yksityiselämästään, kyyneleet valuvat niin valokuvaajan kuin katsojankin poskille.

Bill Cunningham New York on koskettava, aurinkoinen ja mainio dokumentti miehestä, jonka tavassa suhtautua muotiin, tyyliin ja vaatteisiin kaikilla nykypäivän muoti-ihmisillä olisi oppimista tai ainakin muistelemista. Hands down, Bill Cunningham on minun muotikuvaajasankarini.

Viisi tähteä.

Bill Cunningham New York trailer
 

Katso myös